kuvia sanoilla

Elämä on odottamista.

Odottamista, että jotain tapahtuu.
Odottamista, että ovi avautuu.
Odottamista, että joku vastaa viestiin.
Odottamista, että jokin asia muuttuisi.

Epämääräistä odottamista.
Usein odottaa vielä turhaan.
On tehnyt ruuat jollekin, joka ei koskaan tulekaan.
Odottaa puhelimen soittoa, joka ei koskaan tulekaan.
Odottaa tekstiviestiä, joka ei koskaan tulekaan.
Odottaa mailia, joka on eksynyt varmasti matkalla.

Odottamiseen sekottuu aina pitkästymistä ja epätoivoa.
Turhuuden tunnetta.
Tekisi mieli tehdä jotain tärkeää, mutta kun pitää keskittyä odottamaan.

Typerää.
Miksi pitää odottaa?
Voisi vain antaa olla.
Ei välittää.
Niin muutkin tekevät.
Ovat välinpitämättömiä.
Kukaan ei halua olla herrasmainen – siis herrasmies tai -nainen.

Mutta kaikki osaavat kyllä valittaa muiden käyttäytymisestä.
Omituinen paikka tämä maailma.

Se nuorikin odotti paljon maailmalta.
Mitkään sen nuoren odotukset eivät toteutuneet.
Sillä pienellä vasta suuria odotuksia oli.
Suorastaan häkellyttäviä.

Vain harvoin odotukset täyttyvät.
Mutta odottaminen ja odotukset ovatkin eri asia.
Jos odottaa hammaslääkärille, sinne yleensä pääsee.
Mutta jos odottaa ihmettä, sitä harvoin tapahtuu.

Ja minä odotan yhä lottovoittoa.
Missä se viipyy?
Junan olisi jo pitänyt tulla!