kuvia sanoilla

Tammikuu on ohi.
Kohta on alkaa luminen talvi ja heti sen jälkeen kevät.
Näin ennustellaan.
Varmaa on vain se, että kevät alkaa.

Tarkoituksena oli tänä talvena hyppiä lumikengillä niitoksissa.
Oli tarkoitus ja suunnitelma tehdä pitkä metsävaellus jossain turvallisessa lähimetsässä.
Toteutuiko suunnitelma?
Heikolta näyttää.
Vaikeata uskoa, että suuri toiveen toteutuminen olisi edessä.

Elämässä on paljon toiveita.
Niitä on elämä pulloollaan.
Yksi toive on voittaa lottovoiton

Se pikkuinen kuuli usein tarinaa eräästä voittajasedästään
Isä kertoi:” Ensin se osti auton ja sitten talon.”
Setä oli mennyt ihan sekopääksi.
” Sitten tulivat verot ja niiden maksaminen olikin jo vaikeaa,” isä oli sievistänyt tarinaa. Rivien välistä oli luettavissa paljon enemmänkin.

Toisen lottovoittaja tarinan kuulin paljon myöhemmin.

Oli kaveri, joka oli saanut taskut täyteen rahaa kymmenen vuotta aikaisemmin kun kuulin tarinan.
Todella suuren lottopotin.
Oli ollut naisia.
Oli ollut juomaralleja.
Oli ihan sekoiltu.

Kymmenen vuotta myöhemmin.
”Rahat on vähän vähissä,” entinen lottomiljonääri sanoo,” Pitäis löytää jotain työtä.”
Kymmenen vuotta ja kaikki rahat olivat menneet.
Kova kohtalo.
Tunnustan.
Minun yksi unelmani on kyllä voittaa lotossa.
Olla rikas.
Vaikka en oikeasti tiedä, mitä rikkaudella tekisin. Toisiko se onnea?
Hmmmm….
Todennäköisesti rikkaus toisi itsenäisyyttä. Jos osaisi oikealla tavalla pitää rahojaan. Jonkun tutkimumken mukaan, jonka todennäköisesti teki veikkaus, pankkitilille rahat laittava lottovoittaja menestyy parhaiten.
Rahaa pahan päivän varalle ja pikkuista käyttövarastoa.
Vähän niin kuin satujen muurhainen.
Talvella ruokaa varastossa.
Ellei heinäsirkka tule ja varasta.
Varkaita on paljon ja huijareita enemmän.

Uusi kuukausi ja uudet kujeet.
Minua on vuosia vaivanut väsymys, joka on vain ollut kiinni ja pinnassa eikä siitä ole päässyt millään eroon.
Vuosia.
Viime kuussa asiat muuttuivat.
Ei ole enää väsymystä.
On tasaista.
Jo se nuori aikoinaan mietti.
Miksi aina välillä väsyttää niin paljon. Luuli masennukseksi, ei tiennyt sen oleva fyysistä.
Idiootti.
Olisi tutkituttanut asian.
Toisaalta.
Olisiko uskaltanut vaeltaa maailmalla, jos olisi tiennyt.
Ehkä näin oli hyvä.
Ei se väsymys paljon vaivannut.

Nyt se on kuitenkin ohi.
Nyt voi hymyillä.
Nyt voi kirjoittaa enemmän.
Nyt on niin paljon enemmän.

Laitetaanpa musiikkia soimaan ja lopetetaan tämä kuukauden vaihtoriemu.
Oikeaa talvea odotellessa,
Hyvää Helmikuuta Maailma!