kuvia sanoilla

Olin kadulla.
Kevyttä viimaa puski talojen lomasta. Olin hyvällä päällä ja nautin ulkoilusta.
Vauhti päällä. Askelia tiheästi.
Valoista käveli yli tien mies. Kaljamahainen. Päällä siistit vaatteet, mutta pöhöttyneet kasvot kertoivat kaiken.
” Kaikki ovat poissa,” Mies alkoi paasaamaan minulle kovalla äänellä päästyään jalkakäytävälle. Vilkaisin miestä ohimennen.
Äänestäkin kuuli, että viina oli mieleen ja tuskin selvä päivä oli tämäkään päivä.
”Niin ovat,” sanoin. Oli hiljaista, joten päättelin miehen sanojen viittaavan hiljaiseen kaupunkiin.
Sunnuntai.
Keskipäivä.
Miksi kukaan haluaisi vaeltaa kaupunkilla sunnuntai keskipäivällä pakkasella paitsi minä tietenkin.
Muut ovat mukavuuden haluisia.
En kertonut päätelmääni miehelle vaan katosin suuntaani.

R-kioski.
Menin sisään.
Ajattelin ostaa fazerin sinistä. Olin viime aikoina ollut laiska, enkä ollut valmistanut omaa suklaata. Lähinnä puhdasta laiskuutta, sillä suklaan tekeminen on käsittämättömän helppoa. Vaikein osa on tarpeiden ostaminen.
Muuta vaikeata ei olekaan.
Hyllyssä oli pienet patukat tarjouksessa, kuten ovat olleet jo ikuisuuksia. Jos olisin halunut kolme, niin kaksi euroa, muuten euro.
Minulla ei ollut mitään kiinnostusta syödä kolmea patukkaa, joten otin yhden.
Oli saman tien oikeasti ja realisisesti halvempaakin. Yksi on vähemmän kuin kaksi.
Odotin jonossa hetken.
Pirteä nuori myyjätär katsoi ostoksiani.
” Kolme on muuten kaksi euroa,” hän ilmoitti minulle yks’kantaa.
” Niin on,” ilmoitin tietäväni kyllä asian.
” Nyt tämä on sitten euro kaksikymmentä,” hän nuhteli minua.
” Niinpä se on,” sanoin takaisin ja maksoin. Minulla ei edelleenkään ollut tarve ostaa kolmea vaan vain yhden patukan.
Ja edelleenkin yksi on vähemmän kuin kaksi, mutta en vaivautunut alkaa selostamaan faktoja myyjättärelle. Olisi pitänyt minua idiootina; samallaisena tyyppinä kuin minä pidin sitä lihavaa miestä kadulla.
Minua alkoi lähes naurattamaan, mutta otin ja käännyin ja kävelin – pois kioskista.
Hymyillen itsekseni.
Päivä on todella hyvä ajattalin ulkona nakertaessani suklaa paloja. Ne olivat hieman kuin purkkaa. Tai purkka minulle tuli niistä mieleen.
En ymmärrä miksi pidän suklaasta.
En pidä muista karkeista, mutta suklaasta.
Outoa.
Kävelin pois kioskilta.