kuvia sanoilla

Se nuoren isä meni uusiin naimisiin.
Niin on leski-isillä tapana toisinaan tehdä.
Karjalainen nainen.
Hyvin puheisa ja mukava.
Se nuori piti kovasti.

Nuoresta oli kiva olla avoin tälle ’uudelle äidille.’ Puhua ja katsella asioita.
Aikaa kului.
Alkoi kuulua juttua, että se nuori ei pitänyt ’uudesta äidistä’.
UUden äidin mielestä se nuori vierasti häntä ja oli häntä jotenkin vastaan.

Se nuori oli hämillään.
Oliko hänessä jotain vialla.
’Uusi äiti’ asui toisessa kaupunkissa.
Olivat naimisissa, mutta asunnot eri kaupunkeissa ja työt eri kaupunkeissa.
Se nuori päätti, että ei enää lähtisi niin usein sinne toiseen kaupunkiin isän mukana.

Jos hänestä ei pidetty, niin miksi mennä.
Lisäksi oli joskus raskasta jatkuvasti matkustella edes takaisin.
Kaipasi omaa aikaansa omassa kodissa.
Oli rauhaistakin kotona, kun oli yksin.

Kului muutama vuotta.
Asiat olivat pahalla tolalla.
Oli tulossa ero.
Se ’uusi äiti’ soitti kerran.
” Aion pyytää sinua ero-oikeuden käyntiin, sinä olet kyllä syypää tähän,” nainen sanoi.
Se nuori oli ihan ihmeissään.
Hän ei ymmärtänyt.
Mikä oli väärin.

Ero tuli ja meni.
Mitään käyntiä missään ei tullut sille nuorelle.
Hän jäi vain ihmettelemään, mitä tapahtui ja miksi.
Sillä nuorella oli paljon ihmeteltävää.
Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt vielä lainkaan tätä maailmaa.
Miten mukavat ihmiset pitivät häntä pahana?
Ei hän ollut paha.
Hän yritti olla pieni ja huomaamaton!
Ei paha!