”Mitä ajattelit tehdä tämän kaiken jälkeen,” pieni velmun näköinen poika kysyi.
Kysymyksiä oli ajelehtinut ilmassa paljon. Velmu tyyppi oli puhuja miehiä. Niitä jotka huolehtivat aina keskustelun etenemisistä sanoin.
Se nuori sanoi yrittävänsä yliopistoon.
” Siksi siull on se biologian kirja, jota luet iltaisin,” velmu totesi.
Tai ainakin yritän, oli se nuori mutissut.
” Mie en jaksais,” se velmu oli kommentoinut. ” Onko siulla jotain töitä intin jälkeen?”
Se nuori oli kieltänyt näin olevan.
” Mie oon ajatellut, että yritän jatkaa intissä,” velmun näköinen kertoi.
Se nuori oli yllättynyt tästä avautumisesta.
” Jo koulussa äidinkielen opettaja oli loppeen kyllästynyt, kun aineeni olivat aina sodasta kertovia,” velmu selitti.
” Mittee sie ajattelet, kumpi hyökkää suomea vastaan todennäköisemmin Ruotsi vai Neuvostoliitto?”
Sitä nuorta hämmästytti, että joku käytti sanaa neuvostoliitto. Ryssät tai venäjä olivat niin paljon yleisempiä sanoja siellä päin, mistä se nuori oli.
Ryssä kai.
” Niin miustakin. Mie oikeestii haluaisin olla antamassa niille turpaa.”
Jokaisella meistä on omat unelmansa. Jotkut unelmoivat sodasta, toiset rauhasta.
Erikoinen paikka tämä palluramme.
Merkinnät RSS-syötteenä