kuvia sanoilla

Afrikan taivaan alla.
Olimme saapuneet rannalle, lähelle mosambiikin saarta, kuorma-auton kanssa.
Kuorma-auto oli virallinen kuljetusmenetelmä. Ei näillä main sanaa linja-auto tunnettu samalla tavalla kuin pohjoisen urilla. Jopa viralliset linja-autoreiteillä kulki vain kuorma-autoja – luksusta oli jos lavan päällä oli katos.
Rannalle olivat tulleet lapset ja vanhemmat ja koulun työntekijöitä. Meitä oli paljon.
Mutta tämä kuvaus keskittäytyy vain yhteen asiaan.
En kerro millaista oli nukkua sateessa ulkona.
Millaista oli istua korallisella hiekkarannalla yöhön ja kuunella laulua.

Kerron kuitenkin kanootista.
Rannalle oli kerätty kanotteja. Alkuasukaskanotteja.
Tiedätte varmaan ne.
Jos kuitenkin kertoisin.
Puisia kanotteja. Veistetty suoraan runkosta.
Ei niissä mitään köliä ollut.
Niiden kanssa piti vain tasapainoilla. Jos ei osannut tasapainoilla, piti osata uida.
Pidettiin kilpailu.
Kauempana merellä oli joukko poijuja.
Ne piti kiertää ja palata takaisin.
Voittaja oli nopein. Yksinkertaista ja selvää.

Joku sai päähänsä, että minun pitäisi lähteä mukaan.
”Osaatko uida,” kysyi kilpailun niin sanottu tuomari portugaliaksi.
Väitin osaavani.
En kertonut, että vihaan vettä, ja minua pelotti veden varaan joutuminen.
Tietenkään mitään pelastusliivejä ei ollut. Mistä sellaisia tänne jumalan selän taakse oli ilmestynyt.

Jos uida ei osannut, niin henki menisi. Tietenkin joku saattoi rannalta yrittää uida pelastamaan.
Hyvällä onnella.

Jep kyllä meikkä kanotilla osaa meloa.
Ei olisi pitänyt mennä!
Alkuasukaskanootti on äärimmäisen vaikea käsitellä. Tasapaino pitää todella olla hyvä.
Olin ensimmäisenä vielä poijuille päästessä, mutta kääntyminen oli kovaa. Pelkäsin koko ajan kaatuvani, kun aalloko oli yllättävän kovaa, enkä ollut milloinkaan harjoitellut kääntymistä tällaisella helvetinkoneella.
Pysyin pystyssä.
Ja voitin.
Toisen eurooppalaisen, joka oli lähtenyt leikkiin mukaan. Muut kilpailijat olivat paikallisia, ja he tiesivät, miten laitetta käsitellään,
Se toinen eurooppalainen kaatui, mutta hän osasi uida. Minulla ei moiseen virheeseen ollut varaa, joten meloin rantaan asti.
Vasta rannassa sydänmeni lopetti kiihkeän lyönnin.
Minua ei enää pelottanut.
”Aika hyvin ensikertalaiseksi,” joku sanoi.
Totisesti, niin minustakin.
Mutta varmaan uskaltaisin toisenkin kerran moiseen kyytiin, jos vain tilaisuus tulisi.
Ei ole kuitenkaan tullut.
Tai sopivaa hetkeä ei ole tullut eteen.
Eläköön alkuasukaskanotit!